Eilen 29km Najeraan, tänään 21km Santo Domingo de Calzadaan

Tänään takan helpompi ja lyhyempi päivämatka, aika antaa jaloille lepoa, satoja kilometrejä vielä edessä, nyt takana kutakuinkin 190 km eli huomenna menee aamupäivästä rikki 200km! Aika hieno tunne.. Tuolla maastossa kulkiessa ei aina usko, että ne kilometrit täyttyvät, mutta päivän päätteeksi vain ihmettelee, että taas tuli taivallettua melkoinen matka. Täytyy myöntää, että tänään mentiin särkylääkkeiden voimin, joten tämän päivän lyhyempi taival tekee erittäin hyvää, pakko antaa jaloille lepoa..ja hoitoa.. Huomasin juuri, että joku on tullut tuohon Alberquen ala-aulaan jalkahoitov¨lineiden kanssa! Ties vaikka pistäytyisin pikahoidossa. Tällä kertaa majoitun vapaaehtoisrahoituksella toimivassa aivan huikean hienossa majatalossa, ei siis edelleenkään valittamista. Jalkakivutkin unohtui heti kun sai oman punkan. Viime yön sain viettää myöskin lähestulkoon hotelli oloissa, neljän hengen huone omalla ranskalaisella parvekkeella, joka avautui joelle ja joen takana olevaan kaupunkiin päin. Jokainen sänky tuli täyteen matkalaisia, mutta aikaisempiin 30-40 hengen huoneisiin verrattuna tämä tuntui paratiisilta, koska kuorsauksen määrä minimoitui :) Edellinen yö tuli valvottua kaupungissa olevien suurien juhlien vuoksi kokonaan (espanjassa osataan juhlia 4 päivää yötä päivää ilman suurempia taukoja ja hyvin äänekkäästi koko perheen ja suvun voimin, täyttäen kadut ja ravintolat juhlakulkueineen ym. Mahtavaa katseltavaa kaikin puolin, mutta kun haluaisi nukkua niin.. No, otin sen kulttuuririkkautena ja nautiskelin selälläni maaten vilkkaasta elämästä kadulla ja koitin rentoutua :)), mutta viime yönä sai sitten paikattua unenpuutteen mukavasti. Starttasimme matkaan vasta kahdeksan maissa, oli ihana tehdä aamutoimet kaikessa rauhassa ja nukkua yli seitsemään! Yleensä yleinen herätys on kuudelta..
Tänään siis matkasin Najerasta Santo Domingo de Calzadaan, jälleen kerran idyllinen vanha ( siis suomen mittakaavassa TODELLA vanha) kaupunki. Täällä kun historia on vähän toista luokkaa kuin meillä suomessa. Kahden pienen kylän läpi kulki matka , ensimmäinen nimeltään Azofra jossa aamukahvi ja tortilla de patata eli perunamunakas. Seuraava kylä, Cirueña, oli ihastuttavien viinitilojen ja viljapeltojen kumpuilevien maastojen jälkeen n. 10 km:n päässä, ensimmäinen gof-kylä. Siinä golf clubilla nautitun kahvin ja jäätelön jälkeen oli hyvin "ei caminomainen" olo, koska tulit niin "hienon" sivistyksen pariin vuoristopolkujen uumenista.. Hikisenä rinkkaselkäisenä matkalaisena..Olipa taas mukava jatkaa maaseudulle.. pois sivistyksen parista!
Nyt olisi aika lähteä täydentämään ruokavastoja huomista päivää varten, siesta on kohta ohi, kaupat aukeavat parin minuutin kuluttua. Nautiskelen samalla kaupungin tunnelmasta, vanhat rakennukset ovat niin ihastuttavia ja nämä aina niin viehättävät mutkittelevat pienet kujat, niihin vaan ei voi koskaan kyllästyä. KAtseltavaa siis rittää, joten kuullaan taas. Huomenna tavoitteena päästä Beloradoon tai joillekkin niille main. Katsottava kuitenkin miten jalka kestää.. Parin päivän kuluttua pitäisi olla jo Burgosissa..Katsotaan milloin pääsen taas nettiin. Hasta luego y un beso para todos!