19.-20.6.2012 27 km Carrion De Los Condesiin ja sieltä 40 km Sahaguniin!

Kaksi pitkää meseta voittoista päivämatkaa takana, tämän päivän saavutus tuntui melko hienolta. Tavoitteena oli aikaisempi kylä mutta matka taittui niin mukavasti, että en malttanut "keskeyttää" ja tarvoin 40 km Sahaguniin saakka :) Eikä olo tuntunut sen väsyneemmältä kuin muinakaan päivinä, vaikka matkaa tuli jonkun verran enmmän. Perjantaina tavoitteena olla Leonissa, joten seuraaville päiville jäi n. 33 km /pvä. Tänään ei matkalla mitään ihmeellistä ja erikoista, paljon kumpuilevaa peltoa! Ensimmäiset 17 km pelkästään mesetaa eli ei kylän kylää mistä saisi evästä tai juotavaa. Pari fuentea eli lähdettä löytyi matkan varrelta juomapullojen täyttämistä varten, mutta muuten oli pärjättävä omin eväin. Olin katsonut edellisenä päivänä kartasta tilanteen ja osasin varustautua ottamalla mukaan vähän keksejä, suklaata ja hedelmiä, niillä pärjää pitkälle. Kyllä tuntui ikuisuudelle odottaa ensimmäisen kylän saapumista horisonttiin.. Jokaisen mäennyppylän päälle noustessa odotti kylän näkyvän alhaalla laaksossa, muuta taisi olla kuudes tai seitsemäs nyppylä ennen kuin toive toteutui :) Tortilla de patata eli perunamunakas maistui taivalliselle appelsiinituoremehun kanssa, hinta 3,20e yhteensä ja maha tuli täyteen. Viimeiset 7 km tuntui jo melko puuduttaville kun taas ei kylän kylää missään, mutta sitä sydämen sykähdystä ei sanoin voi kertoa minkä tuntee, kun haluttu määränpää alkaa hahmottua horisontissa tai avautuu aivan yllättäen nyppylän takaa alhaalla laaksossa. Se saa joka kerta suupielet hymyyn ja viimeisen vaihteen masiinaan jonka voimalla kirmaa taas uuteen majapaikkaan. Tällä kertaa viime yön majapaikka oli vanha luostari, yhteislauluiltoineen ja porukkaillallisineen, joka toteutettiin nyyttäri periaatteella. Sopa de ajos tarjottiin majapaikan puolesta eli hyvin vanha ja perinteinen valkosipulikeitto, jossa ei valkosipulia ilmeisesti kuin nimeksi, koska keitto koostuu vanhasta liotetusta patongista, sipulista, pienestä palasta valkosipulia (jos sitä on) ja öljystä sekä kirkkaasta liemestä. Olemme ristinneet keiton myös nimellä sopa de compeed koska ne liotetut leipänokareet keitossa on kuin muutaman päivän jalasssa ollutta rakkolaastaria :) Ruokahalut sen kuin parani :) Keitto on oikeasti todella hyvää!! Samalla kun söimme illallista (pienessä ruokasalissa varmasti 35 hlö:ä..) saimme kuunnella amerikasta tullutta bles kitaristia joka soitti ja lauloi samalla kun söimme. Mahtavaa meininkiä!
No niin, nyt siis olen Sahagunissa ja olipa taas mukava huomata Albergueen saapuessani kuinka monta tuttua naamaa siellä jo oli ja kuinka monta vielä tuli minun jälkeen, itse saavuin klo 16.30 eli 9h kävelyä taukoineen. Korealaisten nuorten tyttöjen ja poikien ryhmä (iät 20-32v.) ja vanhempi pariskunta (jonkun heidän vanhemmat), saa kaikkien suupielet aina hymyyn, koska he ovat hymyssä suin koko ajan :) Uskomattomia ihmisiä! He puhuvat hyvin vähän englantia, mutta ovat aina porukassa mukana ja saavat kaikki nauramaan, kielivaikeuksista huolimatta! Tälläkin kertaa albergue on joku vanha luostari tai vastaava. Maakuutilat on korkealla ylisillä, n. 50 majoituspaikkaa kerrossängyissä, niin kuin täällä joka paikassa on.. Tällä kertaa onnistuin saamaan alasängyn :) Paksut parrut katossa ja muuten vanhan luostarin valkeaksi rapatut kiviseinät, pelkistetyn mukavaa ja ennen kaikkea täällä on aina kaikki paikat siistejä! Niistä on kova kysyntä ja jos tulet viimeisenä niin voit olla varma, että kaikki alasängyt ovat mennyttä :)
Tuossa vanhassa luostarin salissa on nykyisin teatteri! Elättelen toivoita josko tänään sattuisi joku esitys.. en ole vielä ottanut selville.
Huomenna tarkoitus päästä lähemmäs Mansilla de las Mulasia ja sitten perjantaina sinne Leoniin. Nyt syömään ja taas ajoissa nukkumaan, matka jatkuu kukonlaulun aikaan... Kuullaan taas!